Sarjakuvia kaukaisesta maailmasta

Pidin heinäkuun lomaa piirtämisestä, mikä alkaa hiljalleen kostautua. Kesäkuun lopussa yhdeksännestä luvusta puuttui enää kaksi tai kolme sivua. Vastaavasti olin jo piirtänyt kaksi ensimmäistä sivua lukua 10. Siinä missä luku 9 paisui 30 sivuiseksi, oli päätöksestä tarkoitus tulla reilusti alle 24 sivua. Katsotaan miten tämän kanssa käy.

10 luvun oli tarkoitus olla vähän kevyempi prologi (tai larppi termein debrief), jossa kerrottaisiin mitä hahmoilla tapahtui 9. luvun tapahtumien jälkeen. Vastattaisiin avoimena oleviin kysymyksiin. Ehkä mukaan muutama cameo, jotka ehkä yksi tai kaksi ihmistä, jotka aikoinaan olivat mukana larppi kampanjassa, tunnistaisivat. No tällä hetkellä olen piirtänyt 8 sivua kahden ei niin ystävällisessä väleissä olevan hahmon vakavaa keskustelua, josta taitaa jäädä enemmän kysymyksiä auki, kuin mihin vastataan. Kun hahmot eivät edes paljoa liiku, niin piirtäminen alkaa käydä hivenen… yksipuoliseksi. Toki mukaan tulee pari takaumaa, jossa keskustellaan mitä ei paikalle oleville hahmoille kuuluu.

Koska syyskuun lähestyy kovaa vauhtia ja tämä pitäisi saada festareille ulos, niin oikein järkevästi vielä päätin valita hahmoille mahdollisimman monimutkaiset vaatteet. Saa sitten piirtämisen tuskaa koko rahan edestä. Eteenkin kun molemmilla hahmoilla on hatut päästä ja taidan vihata hattujen piirtämistä ihan yhtä paljon kuin vihaan hevosten piirtämistä. Vihaan oletettavasti myös revolverien piitämistä, joten taidan tietää minkä genren sarjakuvan päätän jatkossa tehdä.

10. luvussa käsikirjoitus etenee sivu sivulta. Toki olen tätä sarjaa katkonaisesti tehdessäni ehtinyt aika moneen kertaan miettiä erilaisia mahdollisia loppuja. Niistä ei tähän versioon toteudu kuin aivan pikkuriikkinen osa.

Vaikka valitankin piirtämisestä, niin oikeasti piirtäminen on viimein alkanut luonnistaa siihen malliin, että luultavasti tartun seuraavaan projektiin innolla, kunhan saan tämän valmiiksi. Voi jopa olla, että Saran seikkailut jatkuvat. Yksi valmis käsikirjoitus on odottamassa ja pari ideoitu. Nämä ovat kuitenkin kaikki myös itsenäisesti toimivia tarinoita, sillä tässä pienissä osissa vuosien varrella ilmestyvässä tarinassa on ollut omat haasteensa.

Tämän päivän sivu meinasi lähteä aivan väärään suuntaan, mutta sain sentään sivun ihan siedettävään kuntoon.

Väärä suunta:

Korjattu:

.

Tänään tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun ensimmäinen Alainiaan sijoittuva live-roolipeli järjestettiin Mynämäelle. Silloin tosin kirjoitin nimen sekä muotoon Alainian kuningaskunta että yksinään muotoon Alainian. Live-roolipeli oli nimeltään Mustan kurjen kylä ja siihen osallistui muistini mukaan noin 15 ihmistä. Se oli myös alku Karhun Killalle, joka vastasi myöhemmistä Alainiaan sijoittuvista peleistä. Viimeiseksi peliksi jäi Azegielin Naamio, joka oli selvästi liian kunnianhimoinen peli.

20 vuotta sitten tieto pelistä kulki lähinnä silloisen pienen roolipeliporukan lisäksi purkeissa. Kokosin tuohon aikaan erämääräisiä kirjoituksia (novelleja, seikkailuja tms) Wizard nimiseen purkki julkaisuun, jota tuli levitettyä ainakin Simple Mind BBS:n kautta. Noin puolet pelaajista taisi tulla Simple Mindin tai Genius BBS:n kautta. Myös Turun Fantasiapelien ilmoitustaululle taisin pelistä laittaa mainoksen, mutta sitä kautta ei peliin ketään tullut. Tuohon aikaan internet ja world wide web olivat enemmän akateemisia unelmia, kuin jotain johon lukiolainen olisi päässyt käsiksi.

Olin tuolloin käynyt jos yhdessä live-roolipelin tapaisessa tapahtumassa. Kyseessä oli surullisen kuuluisa Bjarmia 93. Lisäksi oikeassa roolipelilehdessä nimeltä Magus oli ollut kuvauksia live-roolipeleistä ja TV:stä oli esitetty selkeästi live-roolipelaamista kuvaava nuoren Tom Hanksin tähdittämä elokuva nimeltä Mazes and Monsters. Elokuvan tarkoitus lienee varoittaa roolipelaamisen vaaroista, mutta ainakin itselleni se toimi enemmänkin innoittajana larppaamiseen. Näiltä pohjilta kyseinen larp sitten järjestyi.

Sittemmin vakiintuneesta pelinjärjestäjien valmiiksi kirjoittamista hahmoista kuulin ensimmäistä kertaa vasta vuosi myöhemmin ja silloinkin pelistä, jossa tällaista oli lähinnä testattu. Näin ollen peli rakentui sen varaan, että pelaajat kehittivät itselleen hahmot ennen peliä. Pelaajille lähetetty pelimateriaali kuvasi pelimaailman yhdessä kappaleessa. Pelipaikasta ja historiasta oli huomattavasti enemmän kuvausta ja niiden lisäksi pelisäännöistä. Säännöt sisälsivät myös yksinkertaiset hahmonluontisäännöt yksinkertaisine hahmoluokkineen. Ennen pelaajat kertoivat hieman mitä hahmoja he olivat tahtoivat ja paljon pelin onnistumisesta johtui siitä, että osa pelaajista oli kehittänyt oikeasti todella mielenkiintoiset hahmot tavoitteineen.

Käytännössä pelaajat jaettiin pelin alussa muutamaan pieneen ryhmään, jotka lähetettiin metsään yksinkertaisten tehtävien varjolla. Yksi porukka oli täysin yllättäen etsimässä aaretta. Kukaan ei ole varmaan koskaan käyttänyt tätä samaa nerokasta ideaa larpeissa. Aarre itse löydettiin, mutta sen avaaminen vaati NPC:nä metsässä raivonneen metsän hengen rauhoittamista. Toiset taas olivat herättämässä henkiin muinaista liche maagia, jonka sai surmattua miekalla. Tämä oli miekka, jonka kaksi pelaajaa toivat mukana tavoitteenaan ja tämä miekka, Edaija, näytteli tärkeää roolia myös kahdessa seuraavassa Alainiaan sijoittuvassa larpissa. Aateen avaaminen, lichen henkiinherättäminen ja monet muun vaiheet pelissä vaativat kaikenlaista pientä tekemistä pelaajilta ja yllättävän suuri osa näistä vaiheista improvisoitiin pelin aikana.

Seuraavien vuosien aikana Karhun kilta järjesti pelejä tiheään tahtiin. Parhaat muistot järjestäjänä kuitenkin sijoittuvat ensimmäisiin peleihin ja ehkä kaikkein ylpein itse olen lähitulevaisuuteen sijoittuvasta B-luokan elokuvien inspiroimasta Vankileiri TKU7:sta. Peli sijoittui varsin totalitäärisen valtion ylläpitämään parantolaan / mielisairaalaan, jossa oli mukana esim. supersankari, maagi, cyborgi ja varjohaltioita. Ehkä siinä pelissä tiivistyi kaikki se luova mielipuolinen energia, mitä Karhun killassa virtasi. Sittemmin jostain tuli mälsää ja tylsää rationaalista ajattelua mukaan kuvioihin ja vaikka monet myöhemmät pelit saattoivat olla toteutukseltaan parempia, niin niiden järjestämien vei paljon aina vain enemmän energiaa kuin mitä ne antoivat takaisin.

Sen lisäksi, että tänä vuonna Alainian kuningaskunta täyttää 20 vuotta, sarjakuvana Alainia täytti tänä vuonna 10. Ensimmäinen lehti nimittäin julkaistiin tammikuussa 2004. Onkin mukava saada juuri tänä vuonna tämä pitkä sarjakuva projekti valmiiksi. Mutta tästä lisää myöhemmin kunhan kuudes Alainia lehti valmistuu Helsingin sarjakuvafestivaaleille ja on myytävänä pienlehtitaivaassa.

Lopuksi ihan ensimmäinen kuvaus Alainiasta 20 vuoden takaa. Kaikki maailmaa käsittelevät artikkelit esim. Wizardissa julkaistiin tämän jälkeen.

.

Jostain syystä tälle sivulle on kertynyt virheitä, joihin ei vain tule kiinnitettyä huomiota. Tämä ei ole muille niin itsestäänselvä, mutta minun olisi pitänyt kiinittää tähänkin huomiota. Leikkasin kuvaan sivulta 7 näytteen miltä asun tulisi näyttää.

Tuntui, että tämä sivu valmistui niin sujuvasti ja sitten se on täynnä isoja virheitä. Tällä kertaa kompuroin todella ‘piirrä sarjakuvaa’ kykytestissä.

.

Sitä voi joskus olla tosi sokea omille virheille. Kiinnitin huomiotta, että hei minultahan jäi rasteroimatta osa hihaa. Sen jälkeen kesti vielä hetki tajuta, että tässähän on nyt jotain outoa käsissä.

.