Sarjakuvia kaukaisesta maailmasta

Kuudes ja sarjan viimeinen Alainia saapui vähän aikaa sitten postista. Lehti on myynnissä Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Tarkemmin sanottuna Lasipalatsin aukiolla jossain pienlehtitaivaan teltassa.

Kuudes lehti päättää yli 10 vuotta sitten alkaneen tarinakokonaisuuden Ritari ja punahuivinen papitar. Tämä tarkoittaa käytännössä noin 250 sivua. Työskentely jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäiset kaksi lehteä ilmestyivät vuoden 2004 aikana kahden eri kuvittajan kuvittamina. Sen jälkeen oli pitkä tauko, jonka aikana ehdin olla yhden syksyn sairaalassa, muuttaa Helsinkiin ja aloittaa työt pelialalla. Tämän taon aikana kirjoitin kuitenkin suunnitelman 20 osaisesta sarjasta, jonka myöhemmin sain supistettua 10 osaan. Tämä suunnitelma oli lähinnä yhden lauseen kuvaus jokaisesta luvusta ja jokainen luku edusti noin 24 sivun sarjakuvaa.

Kolmas luku oli kaikkein epämääräisin ja sen alkuperäisen idean perusteella olin päättänyt, että piirrän sen itse. Alkuperäinen idea oli tarina, jossa ritari ja papitar auttavat nuorta keksijää hänen yrityksessään lentää kuumailmapallolla ja joku taho yrittää estää tätä koetta tapahtumasta. Lisäksi siinä olisi nopeasti selvitetty itse pääjuonta eteenpäin. Tästä versiosta sain jopa piirrettyä joitakin sivuja, mutta loppujen lopuksi päädyin siihen, että en tahdo tehdä “filleriä” vaan halusin koittaa saada tarinaa eteenpäin. Piirtäminen oli tuolloin hyvin tuskaista, mikä viivästytti osaltaan ilmestymistä. Tässä yhteydessä päätin myös, että haluan julkaisuun vähintään 48 sivua. Niin varsinainen painettu tuote sisälsi kolmannesta numerosta lähtien kaksi lukua. Lopulta kolmas ja neljäs luku tuli valmiiksi. Ne vaatisivat molemmat aika rankkaa editointia ja samalla tuntui, että olin monelta suunnalta kirjoittanut itseni nurkkaan.

Neljäs lehti ilmestyi vajaa vuoden kolmannen jälkeen. Myös siinä laatu on hyvin vaihtelevaa ja vaatisi vielä huomattavaa editointia. Tämä vaihe kuitenkin olisi ollut sellainen, jossa jälkikäteen ajatellen olisin mielelläni vieraillut pidempäänkin. Neljännen lehden jälkeen tuli toinen tauko, johon osaltaan vaikutti työpaikan vaihtuminen. Kun vuoden 2013 alussa palasin työskentelemään pienempään firmaan, vapautui sen verran myös luovaa energiaa, että sain aloitettua viidennen lehden. Viides lehti on siinä mielessä merkittävä, että vaikka sekin on laadullisesti hyvin epätasainen, niin hiljalleen piirtäminen ei enää tuntunut ihan niin tuskalliselta. Sotamaagina esiintynyt Margaret muuttui aika paljon alkuperäisistä suunnitelmista. Alunperin hänen oli määrä olla lähtöisin metsäläisheimosta Keownan joen rannalta ja lähinnä avustajan roolissa. Kun kirjoitin hänen taustansa hän kuitenkin paljastui olevan vallatun Gheodian aatelistoa ja demonipapin tytär ja enemmän taustalla tapahtumia ohjaillut tekijä.

Tähän kuudenteen lehteen olen jo itse kohtuu tyytyväinen. Tarina pysyi jotenkin kaiken aikaa kasassa ja palaa ensimmäisen luvussa maalattuihin ennustuksiin. Monta asiaa olisi ollut hyvä pohjustaa paljon paremmin. Vaikka isoista linjoista minulla oli jonkinlainen käsitys, niin parhaimmillaan kuitenkin kuudetta lehteä tuli tehtyä sivu kerrallaan. Erinäisiä vaihtoehtoja lopetukseksi ja epilogiksi ehdin käydä läpi. Kaikissa versioissa minulla kuitenkin oli selvää, että tahdon tähän tarinaan jonkinlaisen “joitakin vuosia myöhemmin” lopetuksen, joka kertoo mitä hahmoilla tapahtui kaiken tämän jälkeen. Se on kuitenkin ollut parhaimillaan 20 vuotta myöhemmin. Nykyisessä muodossaan epilogi ehkä enemmän esittää uusia kysymyksiä, kuin vastaa vanhoihin.

Mikä tarkoittaa, että jatkoa olisi tarkoitus kirjoittaa. Mutta yhden asian olen oppinut. Tällä tavalla sarjakuvaa tehdessä on parempi keksittyä itsenäisempiin kokonaisuuksiin. Joko puhtaasti itsenäisiä teoksia tai sitten samojen hahmojen ympärille rakennettuja albumeja. Mysteeri “Fordilin kellotorni” on jo käsikirjoitettu. Se on ehkä valmein sarjakuvakäsikirjoitus, mitä olen koskaan kirjoittanut. Se, että tuleeko se ulos omakustanteena on edelleen auki. Vaikka yksi suuri motivaattori onkin ollut se, että on vain jotekin mukavaa saada oma julkaisu painettuna, niin niistä painetuista teoksista on kuitenkin ärsyttävää päästä eroon. Eteenkin jos koittaa päästä eroon julkaisuista, jotka on pitkään sarjaan. Jo nyt näiden vanhojen numeroiden raahaaminen joka muutossa ärsyttää. Lisäksi tämä formaatti on ollut sellainen, että painoksen hinta on ollut maksettavissa palkasta. Jatkossa tavoite olisi huolitellumpi värijulkaisu. Tämä tarkottaisi ehkä pelkkää verkkojulkaisua. Ehkä jotain muuta tulee eteen. Tämän vastapainona sitten ehkä jotain pienlehtimäisempää eli tee-se-itse kopiokone painettuna jotain pientä. Katsotaan mihin suuntaa päädytään.

.

Pidin heinäkuun lomaa piirtämisestä, mikä alkaa hiljalleen kostautua. Kesäkuun lopussa yhdeksännestä luvusta puuttui enää kaksi tai kolme sivua. Vastaavasti olin jo piirtänyt kaksi ensimmäistä sivua lukua 10. Siinä missä luku 9 paisui 30 sivuiseksi, oli päätöksestä tarkoitus tulla reilusti alle 24 sivua. Katsotaan miten tämän kanssa käy.

10 luvun oli tarkoitus olla vähän kevyempi prologi (tai larppi termein debrief), jossa kerrottaisiin mitä hahmoilla tapahtui 9. luvun tapahtumien jälkeen. Vastattaisiin avoimena oleviin kysymyksiin. Ehkä mukaan muutama cameo, jotka ehkä yksi tai kaksi ihmistä, jotka aikoinaan olivat mukana larppi kampanjassa, tunnistaisivat. No tällä hetkellä olen piirtänyt 8 sivua kahden ei niin ystävällisessä väleissä olevan hahmon vakavaa keskustelua, josta taitaa jäädä enemmän kysymyksiä auki, kuin mihin vastataan. Kun hahmot eivät edes paljoa liiku, niin piirtäminen alkaa käydä hivenen… yksipuoliseksi. Toki mukaan tulee pari takaumaa, jossa keskustellaan mitä ei paikalle oleville hahmoille kuuluu.

Koska syyskuun lähestyy kovaa vauhtia ja tämä pitäisi saada festareille ulos, niin oikein järkevästi vielä päätin valita hahmoille mahdollisimman monimutkaiset vaatteet. Saa sitten piirtämisen tuskaa koko rahan edestä. Eteenkin kun molemmilla hahmoilla on hatut päästä ja taidan vihata hattujen piirtämistä ihan yhtä paljon kuin vihaan hevosten piirtämistä. Vihaan oletettavasti myös revolverien piitämistä, joten taidan tietää minkä genren sarjakuvan päätän jatkossa tehdä.

10. luvussa käsikirjoitus etenee sivu sivulta. Toki olen tätä sarjaa katkonaisesti tehdessäni ehtinyt aika moneen kertaan miettiä erilaisia mahdollisia loppuja. Niistä ei tähän versioon toteudu kuin aivan pikkuriikkinen osa.

Vaikka valitankin piirtämisestä, niin oikeasti piirtäminen on viimein alkanut luonnistaa siihen malliin, että luultavasti tartun seuraavaan projektiin innolla, kunhan saan tämän valmiiksi. Voi jopa olla, että Saran seikkailut jatkuvat. Yksi valmis käsikirjoitus on odottamassa ja pari ideoitu. Nämä ovat kuitenkin kaikki myös itsenäisesti toimivia tarinoita, sillä tässä pienissä osissa vuosien varrella ilmestyvässä tarinassa on ollut omat haasteensa.

Tämän päivän sivu meinasi lähteä aivan väärään suuntaan, mutta sain sentään sivun ihan siedettävään kuntoon.

Väärä suunta:

Korjattu:

.

Tänään tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun ensimmäinen Alainiaan sijoittuva live-roolipeli järjestettiin Mynämäelle. Silloin tosin kirjoitin nimen sekä muotoon Alainian kuningaskunta että yksinään muotoon Alainian. Live-roolipeli oli nimeltään Mustan kurjen kylä ja siihen osallistui muistini mukaan noin 15 ihmistä. Se oli myös alku Karhun Killalle, joka vastasi myöhemmistä Alainiaan sijoittuvista peleistä. Viimeiseksi peliksi jäi Azegielin Naamio, joka oli selvästi liian kunnianhimoinen peli.

20 vuotta sitten tieto pelistä kulki lähinnä silloisen pienen roolipeliporukan lisäksi purkeissa. Kokosin tuohon aikaan erämääräisiä kirjoituksia (novelleja, seikkailuja tms) Wizard nimiseen purkki julkaisuun, jota tuli levitettyä ainakin Simple Mind BBS:n kautta. Noin puolet pelaajista taisi tulla Simple Mindin tai Genius BBS:n kautta. Myös Turun Fantasiapelien ilmoitustaululle taisin pelistä laittaa mainoksen, mutta sitä kautta ei peliin ketään tullut. Tuohon aikaan internet ja world wide web olivat enemmän akateemisia unelmia, kuin jotain johon lukiolainen olisi päässyt käsiksi.

Olin tuolloin käynyt jos yhdessä live-roolipelin tapaisessa tapahtumassa. Kyseessä oli surullisen kuuluisa Bjarmia 93. Lisäksi oikeassa roolipelilehdessä nimeltä Magus oli ollut kuvauksia live-roolipeleistä ja TV:stä oli esitetty selkeästi live-roolipelaamista kuvaava nuoren Tom Hanksin tähdittämä elokuva nimeltä Mazes and Monsters. Elokuvan tarkoitus lienee varoittaa roolipelaamisen vaaroista, mutta ainakin itselleni se toimi enemmänkin innoittajana larppaamiseen. Näiltä pohjilta kyseinen larp sitten järjestyi.

Sittemmin vakiintuneesta pelinjärjestäjien valmiiksi kirjoittamista hahmoista kuulin ensimmäistä kertaa vasta vuosi myöhemmin ja silloinkin pelistä, jossa tällaista oli lähinnä testattu. Näin ollen peli rakentui sen varaan, että pelaajat kehittivät itselleen hahmot ennen peliä. Pelaajille lähetetty pelimateriaali kuvasi pelimaailman yhdessä kappaleessa. Pelipaikasta ja historiasta oli huomattavasti enemmän kuvausta ja niiden lisäksi pelisäännöistä. Säännöt sisälsivät myös yksinkertaiset hahmonluontisäännöt yksinkertaisine hahmoluokkineen. Ennen pelaajat kertoivat hieman mitä hahmoja he olivat tahtoivat ja paljon pelin onnistumisesta johtui siitä, että osa pelaajista oli kehittänyt oikeasti todella mielenkiintoiset hahmot tavoitteineen.

Käytännössä pelaajat jaettiin pelin alussa muutamaan pieneen ryhmään, jotka lähetettiin metsään yksinkertaisten tehtävien varjolla. Yksi porukka oli täysin yllättäen etsimässä aaretta. Kukaan ei ole varmaan koskaan käyttänyt tätä samaa nerokasta ideaa larpeissa. Aarre itse löydettiin, mutta sen avaaminen vaati NPC:nä metsässä raivonneen metsän hengen rauhoittamista. Toiset taas olivat herättämässä henkiin muinaista liche maagia, jonka sai surmattua miekalla. Tämä oli miekka, jonka kaksi pelaajaa toivat mukana tavoitteenaan ja tämä miekka, Edaija, näytteli tärkeää roolia myös kahdessa seuraavassa Alainiaan sijoittuvassa larpissa. Aateen avaaminen, lichen henkiinherättäminen ja monet muun vaiheet pelissä vaativat kaikenlaista pientä tekemistä pelaajilta ja yllättävän suuri osa näistä vaiheista improvisoitiin pelin aikana.

Seuraavien vuosien aikana Karhun kilta järjesti pelejä tiheään tahtiin. Parhaat muistot järjestäjänä kuitenkin sijoittuvat ensimmäisiin peleihin ja ehkä kaikkein ylpein itse olen lähitulevaisuuteen sijoittuvasta B-luokan elokuvien inspiroimasta Vankileiri TKU7:sta. Peli sijoittui varsin totalitäärisen valtion ylläpitämään parantolaan / mielisairaalaan, jossa oli mukana esim. supersankari, maagi, cyborgi ja varjohaltioita. Ehkä siinä pelissä tiivistyi kaikki se luova mielipuolinen energia, mitä Karhun killassa virtasi. Sittemmin jostain tuli mälsää ja tylsää rationaalista ajattelua mukaan kuvioihin ja vaikka monet myöhemmät pelit saattoivat olla toteutukseltaan parempia, niin niiden järjestämien vei paljon aina vain enemmän energiaa kuin mitä ne antoivat takaisin.

Sen lisäksi, että tänä vuonna Alainian kuningaskunta täyttää 20 vuotta, sarjakuvana Alainia täytti tänä vuonna 10. Ensimmäinen lehti nimittäin julkaistiin tammikuussa 2004. Onkin mukava saada juuri tänä vuonna tämä pitkä sarjakuva projekti valmiiksi. Mutta tästä lisää myöhemmin kunhan kuudes Alainia lehti valmistuu Helsingin sarjakuvafestivaaleille ja on myytävänä pienlehtitaivaassa.

Lopuksi ihan ensimmäinen kuvaus Alainiasta 20 vuoden takaa. Kaikki maailmaa käsittelevät artikkelit esim. Wizardissa julkaistiin tämän jälkeen.

.

Tänä vuonna päätin viimein ryhtyä NaNoWriMon kirjoittamiseen. NaNoWriMon (National Novel Writing Month) eli tuttavallisemmin nanon idea on kirjoittaa 50000 sanainen romaani marraskuun aikana. Yhtenä innoituksena on se, että moni haaveilee romaanin kirjoittamisesta, mutta se liian usein jää tasolle: “Kirjoitan romaanin jonain päivänä.” Tähän haasteeseen on ollut tarkoitus ryhtyä jo monta vuotta aikaa. Olen kuitenkin usein ollut marraskuussa joko lomamatkalla Japanissa tai töiden takia hyvin kiireinen tai muuttamassa, joten tähän ei ole käytännössä ollut aiemmin aikaa. Tänä vuonna oli aikaa ja minulla oli alkuvuonna kehittynyt myös yksi mahdollinen tarina, joka oli tarkoitus joskus toteuttaa joko romaanina tai vaikka sarjakuvana. Jonain päivänä.

Ensinnäkin olin yllättynyt miten hankala on kirjoittaa 1667 sanaa päivässä. Toiseksi olin yllättynyt miten uskomattoman hienon yhteisön kanssa nanottajat muodostivat. Kiitos mahtava nano yhteisö. Sainkin suurimman osan sanoista aikaan joku maanantain ja torstain kirjoittaja tapaamisissa tai sitten viikonloppuina. Jäin kuitenkin vähitellen jälkeen sanamäärässä ja liian usein tuntui, että koitan saada sanamäärää täyteen. Juuri nyt huomasin, että Sarjakuvablogit.com:in tekstikentän alla on sana määrä ja en voi olla tuijottamatta sitä.

Viimeisellä viikolla unirytmini oli pahasti sekaisin. Mikä toki on ihan normaali olotila. Sen takia, perjantaina oli vielä yli 5000 sanaa kirjoittamatta, 10% tarinasta, ja pakko saada tarina valmiiksi lauantaina, päädyin nukkumaan töiden jälkeen kymmeneen, sitten kirjoittamaan noin 5 tuntia, nukkua taas 5 tuntia ja sen jälkeen kirjoittaa kunnes tarina oli valmis noin kello 16:00.

Tarina, jonka olin päättänyt kirjoittaa, kertoi Alainian kuningaskunnan synnystä. Näkökulmana se, että nämä henkilön historiallisten tapahtumien taustalla olisivat hyvin erilaisia, kuin mitä ne tunnettiin myöhempinä aikoina. Myöhemmillä ajoilla viittaan 1500 – lukuun, johon roolipelit, larpit ja sarjakuvat sijoittuvat. En oikein onnistun teemassa “tarinat muuttuvat historiaksi”, mutta muuten pidin tarinasta. Sen tarinan takakansitekstiksi kirjoitin jossain vaihetta seuraavaa:

Alain, Gheodus ja kalpea neito on live-roolipeleistä ja sarjakuvista melkein kymmenien tunteman Alainian kuningaskunnan perustamisesta ja perustamisen jälkeisistä ajoista. Vaikka myöhempinä aikoina kuningas Alain tunnetaan tarinoiden sankarikuninkaana, joka surmasi lohikäärmeitä ja kukisti noitakuninkaan, todellisuus oli paljon monimutkaisempi. Se on koskettava romanttinen kertomus nuoresta kalpeasta kaupparuhtinas Rosaela Marie Alainia Shoenista ja kirjuri Alainista.

Tämä kertomus riitti vain noin 25000 sanaan. Tässä vaiheessa oli vielä kirjoittamatta joitakin kohtia, jotka olin sillä hetkellä kokenut liian vaikeiksi. Koska eteenpäin oli päästävä, kirjoitin sen jälkeen Alainin ja Rosaelan tyttären, Noraelan seikkailullisesta elämästä. Siitä tuli oikein mukava kokonaisuus. Mutta sain kuitenkin Noraelan ongelman ratkaistua noin novellin pituisessa tarinassa, enkä halunnut käsitellä hänen elämäänsä sen jälkeen. Eteenkin, kun maailmani historian mukana hänen piti mennä naimisiin ja en oikein saanut mitään otetta tulevasta kuninkaasta. Näin kuningatar Noraelan osuus jäi siihen, enkä saanut hänestä enää enempää sanoja aikaiseksi.

Viimeisen osuudessa päätin ottaa 720 – 774 hallinneen kuningas Gwildorin. Gwildorista olin kirjoittanut omiin muistiinpanoihini:

Pitkän hallituskautensa aikana hän ehti muokata paljon Alainian hallintoa ja parantaa Alainian suhteita etelän vauraisiin kuningaskuntiin. Hänen aikanaan syntyi myös Rhonwenin metsään uskonnollinen ryhmittymä, Rhonwenin Metsän Papittaret.

Puolivahingossa tästä tuli jopa täysin paikkaansa pitävä osuus historiaa ja kolmas osa käsitteleekin ennen kaikkea Rhonwenin metsän syntyä. Mutta en olisi uskonut miten synkkä välillä tuo tarina oli. Niin synkkä, että tarinan lopetusta kirjoittaessa taisi mennä useampi roska silmään tai sitten silmät vain olivat todella väsyneet ja siksi ne vettyivät. Toki myös ensimmäisen osion lopun kirjoittaminen aiheutti vähän saman suuntaista reaktiota.

Tätä kirjoittaessani tulin paljon tietoisemmaksi Rhonwenin historiasta ja sen salaisuuksista, joten kun tällä hetkellä sarjakuvassani Sir Artorius ja Sara ovat juuri päässeet Rhonweniin, tämä nano tulee radikaalisti muuttamaan seuraavat sivut, mitä minun oli tarkoitus sarjakuvaan piirtää.

Jokainen osa sisältää edelleen paljon epämääräisiä kohtauksia, joissa on vain tarkoitus päästä mahdollisimman nopeasti kirjoittamaan kohtauksia, joista saa tekstiä aikaa. Mutta jokaiseen ylihyppäämään kohtaan sain sentään kirjoitettua jotain. Näiden kohditen täydentäminen lisää jokaisen sanamuotoa huomattavasti. Lisäksi huomasin kirjoittaessani, että olen viime vuosina oppinut tiivistämään tekstiä. Pakkaamaan mahdollisimman paljon asiaa niin, että se mahtuisi puhekuplaan. Tämä ei välttämättä ollut hyvä, kun pitää saada paljon sanoja aikaan.

Tällä hetkellä en ole varma miten aion lopullisesti jakaa tarinan, mutta en murehdi sitä vielä kuukauteen. Nyt teksti saa jäädä vähäksi aikaa lepämään. Katsotaan missä vaiheessa uskallan lähettää tekstin niille, joille sen lupasin luettavaksi.

.

Seitsämännen luvun puolessa välissä joudun taas vaihteeksi piirtämään hevosia. Huomasin, etten tiedä hevosista tai ratsastamisesta mitään, kun yritin etsiä kuvia siitä miltä hevosen päällä olevat jutut näyttävät. Sivu sisälsi taas vaihteeksi haarniskoita, joiden piirtämistä myös vihaan. Ritarit eivät ehkä ollut tästä näkökulmasta kaikkein järkevin aihevalinta.

Seuraava sivu sisältää myös sekä haarniskoja, että hevosia. Voin lohduttautua sillä, että sen tehtyäni olen saavuttanut kuukauden tavoitteeni.

.

Jostain syystä tälle sivulle on kertynyt virheitä, joihin ei vain tule kiinnitettyä huomiota. Tämä ei ole muille niin itsestäänselvä, mutta minun olisi pitänyt kiinittää tähänkin huomiota. Leikkasin kuvaan sivulta 7 näytteen miltä asun tulisi näyttää.

Tuntui, että tämä sivu valmistui niin sujuvasti ja sitten se on täynnä isoja virheitä. Tällä kertaa kompuroin todella ‘piirrä sarjakuvaa’ kykytestissä.

.

Sitä voi joskus olla tosi sokea omille virheille. Kiinnitin huomiotta, että hei minultahan jäi rasteroimatta osa hihaa. Sen jälkeen kesti vielä hetki tajuta, että tässähän on nyt jotain outoa käsissä.

.

Tämän sivun tekemiseen meni aivan liian kauan. Syynä se, että tuli luonnostelun jälkeen pelattua noin viikko Aionia. Mutku mutku niillä ennen seuraavan päivityksen julkaisua kaikkea kivaa. Kuten esineiden drop rate on kasvatettu. Tarkoittaa siis sitä, että hirviöt tiputtavat arvokkaita esineitä useammin… äh. Joka tapauksessa pelaamisen takia en ole taas saanut mitään oikeaa tehdyksi. Yksi käsikirjoitus pitäisi saada valmiiksi kun piirtäjällä olisi nyt aikaa se piirtää. Olin varautunut, että se olisi joutunut tekemään sen käsikirjoituksen paljon myöhemmin.

Sivu itsessään on tällainen hahmojen välistä jutustelua.

.

Tänään tuli tehtyä eka luonnos 5. lehden kannesta. Tämä olisi 8 luvun kansi.

Haluan 5 lehden kanteen mahdollisimman paljon hahmoja, koska luvussa 7 hahmot ovat viimein yhdessä. Jos tämä tarina olisi live-roolipeli niin tähän asti nähty materiaali olisi hahmokuvausta. 7. luvusta alkaisi itse live-roolipeli. Toki kerrottuna lähinnä yhden hahmon näkökulmasta. No onhan jo aiemmin tarinassa ollut mukana ainakin yksi puolitietoinne larppi juoni viittaus.

En ole vielä päättänyt minkä värinen Saran asu oikeasti on. Ei varmaan kuitenkaan punainen, kuten tässä luonnoksessa. Sara on siis tässä se punainen pläntti jossa on vähän keltaista.

Samalla tuli tehtyä erillinen luonnos takakannesta.

Takakansi voisi olla luvun 7 kansi. En tiedä sopisiko tämä oikeasti kanneksi, mutta takakantena ehkä menee läpi. Eteenkin kun näin minun ei ehkä täydy keksiä jotain täysin turhaa takakansitekstiä, joiden kirjoittamista todella vihaan. Eiköhän jo tässä vaiheessa kaikki potenttiaaliset tiedä mistä on kyse ilman että kirjoitan takakanteen jotain ympäripyöreää.

.

Tänään tuli kuudes sivu valmiiksi. Alan olla tyytyväinen kaikkeen muuhun kuin tussaukseen.

.