Sarjakuvia kaukaisesta maailmasta

Kuudes ja sarjan viimeinen Alainia saapui vähän aikaa sitten postista. Lehti on myynnissä Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Tarkemmin sanottuna Lasipalatsin aukiolla jossain pienlehtitaivaan teltassa.

Kuudes lehti päättää yli 10 vuotta sitten alkaneen tarinakokonaisuuden Ritari ja punahuivinen papitar. Tämä tarkoittaa käytännössä noin 250 sivua. Työskentely jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäiset kaksi lehteä ilmestyivät vuoden 2004 aikana kahden eri kuvittajan kuvittamina. Sen jälkeen oli pitkä tauko, jonka aikana ehdin olla yhden syksyn sairaalassa, muuttaa Helsinkiin ja aloittaa työt pelialalla. Tämän taon aikana kirjoitin kuitenkin suunnitelman 20 osaisesta sarjasta, jonka myöhemmin sain supistettua 10 osaan. Tämä suunnitelma oli lähinnä yhden lauseen kuvaus jokaisesta luvusta ja jokainen luku edusti noin 24 sivun sarjakuvaa.

Kolmas luku oli kaikkein epämääräisin ja sen alkuperäisen idean perusteella olin päättänyt, että piirrän sen itse. Alkuperäinen idea oli tarina, jossa ritari ja papitar auttavat nuorta keksijää hänen yrityksessään lentää kuumailmapallolla ja joku taho yrittää estää tätä koetta tapahtumasta. Lisäksi siinä olisi nopeasti selvitetty itse pääjuonta eteenpäin. Tästä versiosta sain jopa piirrettyä joitakin sivuja, mutta loppujen lopuksi päädyin siihen, että en tahdo tehdä “filleriä” vaan halusin koittaa saada tarinaa eteenpäin. Piirtäminen oli tuolloin hyvin tuskaista, mikä viivästytti osaltaan ilmestymistä. Tässä yhteydessä päätin myös, että haluan julkaisuun vähintään 48 sivua. Niin varsinainen painettu tuote sisälsi kolmannesta numerosta lähtien kaksi lukua. Lopulta kolmas ja neljäs luku tuli valmiiksi. Ne vaatisivat molemmat aika rankkaa editointia ja samalla tuntui, että olin monelta suunnalta kirjoittanut itseni nurkkaan.

Neljäs lehti ilmestyi vajaa vuoden kolmannen jälkeen. Myös siinä laatu on hyvin vaihtelevaa ja vaatisi vielä huomattavaa editointia. Tämä vaihe kuitenkin olisi ollut sellainen, jossa jälkikäteen ajatellen olisin mielelläni vieraillut pidempäänkin. Neljännen lehden jälkeen tuli toinen tauko, johon osaltaan vaikutti työpaikan vaihtuminen. Kun vuoden 2013 alussa palasin työskentelemään pienempään firmaan, vapautui sen verran myös luovaa energiaa, että sain aloitettua viidennen lehden. Viides lehti on siinä mielessä merkittävä, että vaikka sekin on laadullisesti hyvin epätasainen, niin hiljalleen piirtäminen ei enää tuntunut ihan niin tuskalliselta. Sotamaagina esiintynyt Margaret muuttui aika paljon alkuperäisistä suunnitelmista. Alunperin hänen oli määrä olla lähtöisin metsäläisheimosta Keownan joen rannalta ja lähinnä avustajan roolissa. Kun kirjoitin hänen taustansa hän kuitenkin paljastui olevan vallatun Gheodian aatelistoa ja demonipapin tytär ja enemmän taustalla tapahtumia ohjaillut tekijä.

Tähän kuudenteen lehteen olen jo itse kohtuu tyytyväinen. Tarina pysyi jotenkin kaiken aikaa kasassa ja palaa ensimmäisen luvussa maalattuihin ennustuksiin. Monta asiaa olisi ollut hyvä pohjustaa paljon paremmin. Vaikka isoista linjoista minulla oli jonkinlainen käsitys, niin parhaimmillaan kuitenkin kuudetta lehteä tuli tehtyä sivu kerrallaan. Erinäisiä vaihtoehtoja lopetukseksi ja epilogiksi ehdin käydä läpi. Kaikissa versioissa minulla kuitenkin oli selvää, että tahdon tähän tarinaan jonkinlaisen “joitakin vuosia myöhemmin” lopetuksen, joka kertoo mitä hahmoilla tapahtui kaiken tämän jälkeen. Se on kuitenkin ollut parhaimillaan 20 vuotta myöhemmin. Nykyisessä muodossaan epilogi ehkä enemmän esittää uusia kysymyksiä, kuin vastaa vanhoihin.

Mikä tarkoittaa, että jatkoa olisi tarkoitus kirjoittaa. Mutta yhden asian olen oppinut. Tällä tavalla sarjakuvaa tehdessä on parempi keksittyä itsenäisempiin kokonaisuuksiin. Joko puhtaasti itsenäisiä teoksia tai sitten samojen hahmojen ympärille rakennettuja albumeja. Mysteeri “Fordilin kellotorni” on jo käsikirjoitettu. Se on ehkä valmein sarjakuvakäsikirjoitus, mitä olen koskaan kirjoittanut. Se, että tuleeko se ulos omakustanteena on edelleen auki. Vaikka yksi suuri motivaattori onkin ollut se, että on vain jotekin mukavaa saada oma julkaisu painettuna, niin niistä painetuista teoksista on kuitenkin ärsyttävää päästä eroon. Eteenkin jos koittaa päästä eroon julkaisuista, jotka on pitkään sarjaan. Jo nyt näiden vanhojen numeroiden raahaaminen joka muutossa ärsyttää. Lisäksi tämä formaatti on ollut sellainen, että painoksen hinta on ollut maksettavissa palkasta. Jatkossa tavoite olisi huolitellumpi värijulkaisu. Tämä tarkottaisi ehkä pelkkää verkkojulkaisua. Ehkä jotain muuta tulee eteen. Tämän vastapainona sitten ehkä jotain pienlehtimäisempää eli tee-se-itse kopiokone painettuna jotain pientä. Katsotaan mihin suuntaa päädytään.

Kategoria: Alainia, Julkaisut.