Sarjakuvia kaukaisesta maailmasta

Tänä vuonna päätin viimein ryhtyä NaNoWriMon kirjoittamiseen. NaNoWriMon (National Novel Writing Month) eli tuttavallisemmin nanon idea on kirjoittaa 50000 sanainen romaani marraskuun aikana. Yhtenä innoituksena on se, että moni haaveilee romaanin kirjoittamisesta, mutta se liian usein jää tasolle: “Kirjoitan romaanin jonain päivänä.” Tähän haasteeseen on ollut tarkoitus ryhtyä jo monta vuotta aikaa. Olen kuitenkin usein ollut marraskuussa joko lomamatkalla Japanissa tai töiden takia hyvin kiireinen tai muuttamassa, joten tähän ei ole käytännössä ollut aiemmin aikaa. Tänä vuonna oli aikaa ja minulla oli alkuvuonna kehittynyt myös yksi mahdollinen tarina, joka oli tarkoitus joskus toteuttaa joko romaanina tai vaikka sarjakuvana. Jonain päivänä.

Ensinnäkin olin yllättynyt miten hankala on kirjoittaa 1667 sanaa päivässä. Toiseksi olin yllättynyt miten uskomattoman hienon yhteisön kanssa nanottajat muodostivat. Kiitos mahtava nano yhteisö. Sainkin suurimman osan sanoista aikaan joku maanantain ja torstain kirjoittaja tapaamisissa tai sitten viikonloppuina. Jäin kuitenkin vähitellen jälkeen sanamäärässä ja liian usein tuntui, että koitan saada sanamäärää täyteen. Juuri nyt huomasin, että Sarjakuvablogit.com:in tekstikentän alla on sana määrä ja en voi olla tuijottamatta sitä.

Viimeisellä viikolla unirytmini oli pahasti sekaisin. Mikä toki on ihan normaali olotila. Sen takia, perjantaina oli vielä yli 5000 sanaa kirjoittamatta, 10% tarinasta, ja pakko saada tarina valmiiksi lauantaina, päädyin nukkumaan töiden jälkeen kymmeneen, sitten kirjoittamaan noin 5 tuntia, nukkua taas 5 tuntia ja sen jälkeen kirjoittaa kunnes tarina oli valmis noin kello 16:00.

Tarina, jonka olin päättänyt kirjoittaa, kertoi Alainian kuningaskunnan synnystä. Näkökulmana se, että nämä henkilön historiallisten tapahtumien taustalla olisivat hyvin erilaisia, kuin mitä ne tunnettiin myöhempinä aikoina. Myöhemmillä ajoilla viittaan 1500 – lukuun, johon roolipelit, larpit ja sarjakuvat sijoittuvat. En oikein onnistun teemassa “tarinat muuttuvat historiaksi”, mutta muuten pidin tarinasta. Sen tarinan takakansitekstiksi kirjoitin jossain vaihetta seuraavaa:

Alain, Gheodus ja kalpea neito on live-roolipeleistä ja sarjakuvista melkein kymmenien tunteman Alainian kuningaskunnan perustamisesta ja perustamisen jälkeisistä ajoista. Vaikka myöhempinä aikoina kuningas Alain tunnetaan tarinoiden sankarikuninkaana, joka surmasi lohikäärmeitä ja kukisti noitakuninkaan, todellisuus oli paljon monimutkaisempi. Se on koskettava romanttinen kertomus nuoresta kalpeasta kaupparuhtinas Rosaela Marie Alainia Shoenista ja kirjuri Alainista.

Tämä kertomus riitti vain noin 25000 sanaan. Tässä vaiheessa oli vielä kirjoittamatta joitakin kohtia, jotka olin sillä hetkellä kokenut liian vaikeiksi. Koska eteenpäin oli päästävä, kirjoitin sen jälkeen Alainin ja Rosaelan tyttären, Noraelan seikkailullisesta elämästä. Siitä tuli oikein mukava kokonaisuus. Mutta sain kuitenkin Noraelan ongelman ratkaistua noin novellin pituisessa tarinassa, enkä halunnut käsitellä hänen elämäänsä sen jälkeen. Eteenkin, kun maailmani historian mukana hänen piti mennä naimisiin ja en oikein saanut mitään otetta tulevasta kuninkaasta. Näin kuningatar Noraelan osuus jäi siihen, enkä saanut hänestä enää enempää sanoja aikaiseksi.

Viimeisen osuudessa päätin ottaa 720 – 774 hallinneen kuningas Gwildorin. Gwildorista olin kirjoittanut omiin muistiinpanoihini:

Pitkän hallituskautensa aikana hän ehti muokata paljon Alainian hallintoa ja parantaa Alainian suhteita etelän vauraisiin kuningaskuntiin. Hänen aikanaan syntyi myös Rhonwenin metsään uskonnollinen ryhmittymä, Rhonwenin Metsän Papittaret.

Puolivahingossa tästä tuli jopa täysin paikkaansa pitävä osuus historiaa ja kolmas osa käsitteleekin ennen kaikkea Rhonwenin metsän syntyä. Mutta en olisi uskonut miten synkkä välillä tuo tarina oli. Niin synkkä, että tarinan lopetusta kirjoittaessa taisi mennä useampi roska silmään tai sitten silmät vain olivat todella väsyneet ja siksi ne vettyivät. Toki myös ensimmäisen osion lopun kirjoittaminen aiheutti vähän saman suuntaista reaktiota.

Tätä kirjoittaessani tulin paljon tietoisemmaksi Rhonwenin historiasta ja sen salaisuuksista, joten kun tällä hetkellä sarjakuvassani Sir Artorius ja Sara ovat juuri päässeet Rhonweniin, tämä nano tulee radikaalisti muuttamaan seuraavat sivut, mitä minun oli tarkoitus sarjakuvaan piirtää.

Jokainen osa sisältää edelleen paljon epämääräisiä kohtauksia, joissa on vain tarkoitus päästä mahdollisimman nopeasti kirjoittamaan kohtauksia, joista saa tekstiä aikaa. Mutta jokaiseen ylihyppäämään kohtaan sain sentään kirjoitettua jotain. Näiden kohditen täydentäminen lisää jokaisen sanamuotoa huomattavasti. Lisäksi huomasin kirjoittaessani, että olen viime vuosina oppinut tiivistämään tekstiä. Pakkaamaan mahdollisimman paljon asiaa niin, että se mahtuisi puhekuplaan. Tämä ei välttämättä ollut hyvä, kun pitää saada paljon sanoja aikaan.

Tällä hetkellä en ole varma miten aion lopullisesti jakaa tarinan, mutta en murehdi sitä vielä kuukauteen. Nyt teksti saa jäädä vähäksi aikaa lepämään. Katsotaan missä vaiheessa uskallan lähettää tekstin niille, joille sen lupasin luettavaksi.

.

Aloitan tämän merkinnän toteamalla, että sain töitä. Jatkossa koodaan Roviolla pilvipalveluja.

Sitten halusin tuoda erään suuren kysymyksen, jonka parissa tappelen tällä hetkellä. Kirjoitan tällä hetkellä 6 sivun käsikirjoitusta Päiväsiivestä MKK Entertainmetille. Periaatteessa se olisi pitänyt lähettää eteenpäin jo kauan sitten. Viimeksi lupasin kirjoittaa sen Finncon/Animecon matkalla. Sainkin junassa ihan mukavasti luonnosteltua tarinan sivujaon ja aloitettua käsikirjoittamisen, mutta tarinassa on kaksi kohtausta, jotka vaativat vielä tarkennusta. Eli kuuden sivun sarjakuvassa tämä tarkoittaa molempia aukeamia.

Jäin kuitenkin heti ensimmäisellä aukeamalla pohtimaan erittäin tärkeää kysymystä. Missä hahmo pitäisi kännykkää. Kyseessä on siis naispuolinen fysiikan tutkija. Tämän seikan kannalta epäolennaisena yksityiskohtana mainittakoon, että naista possessoi toisenmaailmansodan aikainen henki, joka ei tiedä mikä kännykkä on. Kohtauksessa toinen hahmo joutuu etsimään naisen kännykän, koska ei ruumista possesoivalla hengellä ole mitään käsitystä mikä kännykkä on. En tiedä mikä oli puhelimen asema ennen toista maailmansotaa Venäjällä, mutta uskoakseni jo henkilökohtainen puhelin olisi hahmolle täyttä scifiä.

Jos hahmo pitäisi kännykkää käsilaukussa, koko puhelinmen etsinnän saisi yhteen kuvaan. Näin siihen ei menisi liikaa aikaa. Liikaa tilaa. Käsilaukku ei vain tunnu sopivan hahmolle. Entä sitten tasku? No sen esittäminen, että joku kaivaa toisen taskusta puhelimen tai että pyytää toista etsimään puhelimen taskusta, vaatii helposti paljon enemmän tilaa. Jossain internet kyselyssä, eli tosi tosi tieteellisesti pätevässä lähteessä, kävi ilmi, että esineiden pitäminen taskussa oli hyvin sukupuolisidonnaista.

Hahmo itsessään ei ole täysin oma luomus, sillä piirtäjä on omalta osaltaan vaikuttanut siihen miltä hahmo näyttää ja miten hänen elehtii. Lopullinen hahmo itse asiassa eroaa aika paljon omista näkemyksistä. Oma näkemys oli paljon nörtimpi. Tämä osaltaan vaikeuttaa tähän kysymykseen vastaamista, mutta tekee käsikirjoittamisesta mielenkiitoisempaa. Tähän asti keskustelu piirtäjän kanssa on sujunut puhtaasti kolmannen osapuolen kautta ja pelkästään minun lähettämän käsikirjoituksen ja myöhemmin piirtäjältä saapuvan valmiin työn muodossa. Mitään muuta palautetta ei ole ollut. Lukijoilta en ole saanut mitään palautetta. No itse olen saanut hyvin vähän palautetta lukijoilta. Tästä olen tehnyt sen johtopäätöksen, että ihan metsässä en ole, koska negatiivista palauetta on yleensä tulee helpommin. Vastaavasti en vielä ole päässyt sille tasolle, että sarjakuvani jaksaisi ketään kiinnostaa sen vertaa, että niistä joku viitsisi kommentoidakin. Pidän siis tämän sarjan käsikirjoittamisessa kuitenkin juuri siitä, että “omistan” vain pienen osan itse sarjakuvaa ja minun täytyy kaiken aikaa ottaa huomioon muiden tekemiset. Päähenkilö ei ole oma luomukseni. Tarinaa varten luodut pahiksen on, mutta niihinkin piirtäjä on vaikuttanut paljon ja juuri se tekee tästä niin mielenkiintoista.

Toisaalta sitä sitten välillä jää jumiin tällaisiin kysymyksiin.

Omassa fantasiamaailmassa kirjoittaminen on tässä suhteessa helpompaa. Oletetaan, että kukaan nainen ei pidä kännykkää taskussa. Jos kirjoitan nykypäivään sijoittuvassa tarinassa, että kännykkä on taskussa, niin totta kai joku kritisoi sitä. Joko minulle tai todennäköisemmin kaverien keskuudessa, että onpa tässä taas huonoa sarjakuvaa. Fantasiamaailmassa asia voi olla miten tahansa. Toki jos tällainen asia toimii kuten oikeassa maailmassa, niin maailma tuntuu uskottavammalta, mutta jos joku kritisoi asiaa, niin voin aina keksiä selityksen miksi tässä maailmassa naisilla on kännykkä taskussa. Tällaiset selityksen yleensä syventävät maailmaa.

.